lauantai, 20. elokuu 2005

Muumit

Otsikko jo kertoo paljon, se on lyhyt ja ytimekäs ja kertoo mistäs muustakaan kuin Muumeista ja koko Muumilaakson väestä. Aionpa nyt pohtia tuota eriskummallista hittisarjaa, jota tulee katsottua jopa vieläkin vuosien jälkeen.

Keitä ovat Muumit?
Ei varmaan monikaan ihminen tuota kysymystä kysy, sillä Muumithan tuntee lähes jokainen, mutta vastataanpas nyt jonkinlaista kuvausta.

Muumit asuvat laaksossa nimeltä Muumilaakso. He ovat sinertäviä, pieniä, pyöreitä ja eriskummallisen näköisiä. Juuri samannäköisiä kuin alhaalla olevassa kuvassa esiintyvä Muumipeikko, sarjan/kirjan päähenkilö.
140_muumi.gif

Muumit eivät ole kuitenkaan ainoata väkeä, mitä Muumilaaksosta löytyy. Lisäksi siellä asuvat hemulit, jotka ovat hyvin hajamielistä ja kummallista hieman Muumeja muistuttavaa väkeä. Hemulit tunnistaa Muumeista niiden luonteen ja pidemmän nenän ansiosta. Alla on kuva Hemulista, joka on tyypillinen Hemuli. Hän tutkii ammatikseen kasveja ja on siis kasvitieteilijä.
mumins_hemul.jpg

Niiskut ovat olennainen osa Muumeja. Muumilaaksossa on tosin vain kaksi Niiskua. He ovat sisaruksia, toinen heistä on nimeltään Niiskuneiti ja toinen on yllätys yllätys, Niisku. Niiskut jos mitkä muistuttavat suuresti Muumeja, mutta yleensä heillä on hiuksia. Alla on kuva Niiskuneidistä.
niiskuneiti.jpg

Muumilaaksossa asuu myös hyvin ihmisiä muistuttava kansa, tämä laji on nimeltään Mymmeli. Mymmelit ovat runsaslukuinen kansa ja heitä on monenlaisia. Tunnetuin Mymmeli on ehkäpä Pikku Myy, joka on tärkeä hahmo Muumeissa. Muita tärkeitä Mymmeleitä ovat Myyn isosisko Mymmeli ja Nuuskamuikkunen, joka on ilmeisesti myöskin Mymmeli. Alla on kuva Pikku Myystä.
mumins_klein_mue.jpg

Muumilaaksossa asuu tuhottomasti muitakin eri otuksia joita en ala erikseen luettelemaan. Mutta laitetaanpa kuitenkin kuva Nipsusta, joka on tärkeä Muumihahmo.
mumins_sniff.jpg

Muumilaakso on hyvin mielenkiintoinen paikka ja huomaa, että kirjan kirjoittajalla Tove Janssonilla on ollut vilkas mielikuvitus. Kirja panee tosissaan ajattelemaan, sillä Muumit ovat täynnä erilaisia asioita, joita ei ole ennen tullut ajatelleeksi. Varsinkin Muumilaakson pimein hahmo, Mörkö herättää suuria tunteita. Se muuttui kylmäksi kummitukseksi, koska sitä ei rakastettu.

Muumikirjat ja TV-sarja ovat suoranaisia klassikoita. Suosittelen niitä kaikille lapsille ja jopa aikuisille. Muumien katselussa/lukemisessa ei ole rajaa, Muumit eivät ole suoranaisia lastenohjelmia. Muumeista riittää kaikille iloa.


perjantai, 19. elokuu 2005

Väriteorioita

Esitänpä nytten omat niin sanotut väriteoriani, jotka liittyvät kotisivujen värivalintoihin. Aihe saattaa olla monien mielestä turha, mutta se ei minua haittaa. Kirjoitan mitä itse haluan.

Värit. Ne ovat täysin puhdas makuasia. Mutta... voihan omia mielipiteitänsä ehdottaa. Jotkut värit ovat mielestäni kaameita, osa sopii hienosti yhteen. Eri värien sommittelu toistensa kanssa on hieman kaksipiippuinen juttu. Joskus tulos on aivan hirveä, joskus se on aivan loistavasti onnistunut mestariteos. Katsokaas, esitän teille väriteoriani.

Olkoos hyvä naiset, herrat ja kamelit, tässä se tulee.

Talvi on aina ankea ja kylmä ja pimeä, siitä ei mihinkään pääse, joten talvella pimeiden värien käyttäminen on aivan kauhea valinta. Niinpä ainakin minusta kannattaisi kokeilla lämpimiä värejä, jotka antavat sivuille heti uutta puhtia. Hyvä valinta on ehkäpä se punainen, samanlainen kuin nyt Wirtauksessa virtaa. Ei siis kannata ottaa hirveän kirkasta, joka ärsyttää silmiä. Lämpimät värit sopivat juuri hyvin talven synkkyyteen ja kylmyyteen.

Mitäs sitten keväällä?
Kevät on mielestäni aikaa, jolloin väri kuin värikin sopii hienosti tuohon loisteliaiseen aikaan. Sommittele väreja hienosti, tee kokeiluja, mikään ei ole kiellettyä.

Kesä on kyllä vuoden parasta aikaa ja silloin se kannattaa myös näyttää sivuillasikin. Laita sivuillesi hyvin kesäisiä värejä, ota mallia vaikkapa Orkidea.orgista. Hienojen väriyhdistelmien osuttua kohdalleen voit olla erittäin tyytyväinen. Sanoisin, että kannattaa kokeilla vihreää ja keltaista, niillä saat aikaan kesäisen ulkoasun kesäisille sivuillesi.

No... Vielä on jäljellä syksy. Syksy, talvi on alkamassa, mikä väri nyt sopisi?
Syksyisin suosittelen tummia värejä, anna pimeyden hiipiä sivuillesi. Ota mallia vaikkapa Shinatrya.netistä, siellä ulkoasu on hienon värinen ja upea. Syksyisin siis tummaa, tummaa sivusi sydämesi kyllyydestä.

Tässäpä on Wirtauksen väriteorioita, ties vaikka olisi jollekulle hyötyä. Mitäs muuta vielä olisi kerrottavana?
Ääh... Ei mitään.

torstai, 18. elokuu 2005

Täytyykö blogien kirjoitusten olla todellisia?

Tämä on oikeastaan vasta viime aikoina pyörinyt kysymys. Pari päivää sitten sain hyvin erikoisen linkin, linkin sivuille nimeltä Karu selli. Jo sivujen nimi on hieno sanaleikki karusellistä ja sivujen ulkoasu on oikeastaan aika hieno myös. Mutta mikäs sitten tekee niin tavallisen oloisesta blogista hyvin erilaisen?

Karu selli ei ole tavallinen blog, sillä siellä tarinat eivät ole todellisia. Blogin pitäjä on antanut käsiensä kulkea pitkin näppäimistöä ja antanut niiden kulkea minne ne haluavat. Blogautuksissa on käytetty lievästi mielikuvitusta ja kirjoitukset ovat hyvin erikoisia.

Mikäs sitten kiinnostaa blogissa, jossa ei ole päätä eikä häntää?

Karu sellin ylläpitäjän teksti on sulavaa ja vaikka kyseessä ei ole tositapahtumia, on tekstissä asioita, jotka pistävät väkisinkin miettimään asioita. Lisäksi tekstit ovat todellakin pitkiä, eivät mitään pikkukirjoituksia, jotka on väsätty parissa minuutissa. Karu selli osaa asiansa.

Muitakin "totuuttomia" blogeja on paljon ja aion ehkäpä perehtyä niihinkin, kiitos Karun sellin. Ehkäpä juuri Karun sellin tapaiset blogit kiehtovat minua siksi, koska kirjoittaja on osannut kirjoittaa tekstinsä erittäin sulvasti ja melko helpoksi luettavaksi.

Karu selli on todellakin sivusto joka panee miettimään. Ei tekstin aina tarvitse olla täyttä totta. Teksti voi olla mielikuvituksekasta, lentävää, ainutlaatuista, jotain erikoista. Sanoisin jopa, että jos pystyy samanlaisiin sulaviin kirjoituksiin, mitä Karusta sellistä löytyy, voin sanoa että olet taitava kirjoittamaan.

En edes oikeastaan luokittelisi Karun sellin kirjoituksia pelkiksi kirjoituksiksi muiden joukossa. Sanoisin, että se on taidetta, jota kaikki eivät ymmärrä, mikä pistää miettimään ja mitä ei ihan jokapaikassa pääse lukemaan.

Karu selli rulettaa.

torstai, 18. elokuu 2005

Wirtaus virtaa

Kyllästyinpäs... Hahaa, minä tosiaan kyllästyin! Mihin? No kotisivujen tekoon. No miksi se on minusta niin hauskaa? No siksi, että enää ei tarvitse huolehtia ainaisesta päivittelystä, vaan saan tehdä juuri sitä hommaa, mistä todella paljon tykkään; kirjoittaa. Nimipuoli oli aluksi hakusessa, mutta menin Wirtauksen puolelle.

No miksi nimeksi juuri Wirtaus?
Joki virtaa, mutta myös ajatus virtaa. Ja koska pelkkä virtaus olisi mahdollisen domainin takia huono valinta, olkoon tämän blogin nimi Wirtaus. Nimi ei miestä pahenna?

Suunnitelmia Wirtauksen varalle on tuhottomasti ja jo tämän ihka ensimmäisen kirjoituksen aikana päässäni jylisee runsaasti uusia kirjoitusideoita. No voiko Wirtauksen blogautuksia mitenkään luokitella? Ei voi, tänne rustaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, kirjoituksieni aiheilla ei ole rajaa.

Siinä se olikin; historiallinen Wirtauksen ensimmäinen blogkirjoitelma. Toivotaan että lisää tulee runsaasti ja Wirtaus saa runsaasti lukijoita.